Valokuvaus on tullut elämääni 80-luvun alussa ja se on siitä lähtien ollut työni ja seuralaiseni. Olen julkaissut kuviani kirjoissa, näyttelyissä ja elokuvissa ja usein teoksissa, joiden sisällöllisesti tiiviisti rajattu konteksti on märitellyt kuvieni aiheet, kuten  suomalainen luonnonuskonto, metsätalous, Japanin shintolaisuus sekä metsä. 

​

Näiden rajausten ohella olen valokuvannut kaiken aikaa myös vapaammin taiteellisista lähtökohdista. Erityisesti olen silloinkin ollut kiinnostunut metsistä, puista ja maisemasta, mutta myös ihmisestä itsestään sekä osana luomakuntaa ja suhteessa biosfääriin ympärillämme. 

 

Paitsi kuvaaminen ja kuvailmaisu, kuten muoto, sävyt ja värien harmonia, on minua kiehtonut kuvien metafyysinen ulottuvuus, kuvien kyky taipua kieleksi, joka luo estetiikan kautta ajattelua ja ajattelun kautta orientaatiota olemassaoloon.

​

Valokuvaaminen on ensimmäinen osa tätä prosessia, mutta lopputuloksen kannalta tärkeää on myös se, mitä tapahtuu kuvaamisen jälkeen: oman kieliopin luominen niin, että siitä syntyvällä kielellä on persoonallinen ääni, muodon hahmottaminen, niin että sillä on omaa maailmankuvaa vastaava ilme. Ja lopuksi esineen, vedoksen tai kirjan, kieliopinmukainen esteettinen ja sielullinen eheys. Tästä syntyy valokuvien puhetta, toivon mukaan myös symbolista, ainutkertaista ja autenttista.

​

 

Photography came into my life in the early 80’s and has ever since been my occupation and companion. I have published my photographs in books, exhibitions and movies, and often in works whose attentively selected context has determined the photographs’ themes, such as the animistic religion of Finland, forestry, Japans’ Shintoism and forest.

Alongside these themes I have continuously photographed more freely from artistic basis too. Especially then have I also been fascinated by forests, trees and the landscape, as well as humans themselves as part of the cosmos and in relation to the biosphere surrounding us.

Not only have I been intrigued by photography and the expression of photos, like shape, shades and the harmony of colours, but also by the metaphysical dimension of pictures. The pictures’ ability of bending into a language, that creates thoughts through the aesthetics and through thoughts orientation into being.

​

​Photographing is the first part of this process but considering the outcome it is equally important what happens after the photograph: the establishment of one’s own grammar so, that the created language bears its’ own personal voice, understanding the form, so that it matches ones’ world view. And finally, the grammatically correct aesthetic and ethereal integrality of an object, print or a book. This forms the speech of photographs, hopefully also something symbolic, unique and authentic.