Kappadokiassa historia on plastista ja maisema itsessään taideteos. Tuffimaa on veistoksellinen ja puhdasta pigmenttiä. Kulttuurit, jotka tulivat ja menivät, ovat kaikki jättäneet jälkeensä jotakin: Punaisena hohtavat kristittyjen varhaisimmat koristekuviot luolakirkkojen seinillä, sitten koko väripaletti enkeleineen ja evankelistoineen ja lopulta Kreikan sininen taloraunioissa vuoren kupeilla.

 

Aloin valokuvaamiseni Kappadokiassa vuonna 1990 ja viimeiset kuvat otin kahdeksaa vuotta myöhemmin. Kaikkien historiallisten kerrosten ympäröimänä aloin ajatella kulttuuria, sen kestävyyttä ja katoavaisuutta ja sitä mikä loppujen lopuksi on pysyvää; paikka, itse maa ja ihmisten taival ajassa ja paikassa – keitä ikinä he ovatkaan.

​

In Cappadokia the scenery in its’ plasticity is a work of art itself. “Tuffinmaa” is sculptural and bursting with pigment. The cultures been and passed have left their mark; The early bright red Christian ornaments plastering the cave church walls, then the entire colour spectrum with its’ aangels and saints, and finally the Greek blue ruins hugging the hillsides. 

 

I started the photographing in Cappadokia 1990 and the last pictures are taken eight years from that. Surrounded by all the layers of history I started to think about culture and its’ endurance as well as its’ disappearance; what is it that remains after everything? The place, ground itself, the journey of the man in place and time – whoever they might have been.

​

​

​

​